26.9.1989

Kanne Keuruun kihlakunnanoikeudessa

A on B:n ja C:n jakamattomien kuolinpesien osakkaille liikkeenharjoittaja D:lle, tehdastyöläinen E:lle, eläkeläinen F:lle, eläkeläinen G:lle, televirkailija H:lle, perheenemäntä I:lle, hautausmaatyöntekijä J:lle, vaiheompelija K:lle, myyjä L:lle, opiskelija M:lle ja koululainen N:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla lausunut, että eläkeläinen C oli kuollut 7.10.1985. C oli yhdessä 16.6.1972 kuolleen miehensä B:n kanssa omistanut Keuruun kunnan Suolahden kylässä sijaitsevan Rajalan tilan RN:o 1:15. A oli hoitanut äitiään C:tä useita vuosia ja huolehtinut hänestä hänen kuolemaansa saakka. A oli myös tehnyt työtä B:n ja C:n yhdessä omistaman tilan hyväksi asuessaan tilalla ja huolehtiessaan äidistään C:stä. C ei elinaikanaan ollut maksanut A:lle erillistä korvausta tämän tilan hyväksi tekemästä työstä tai omasta hoidostaan.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että hänelle määrättäisiin perintökaaren 8 luvun 5 §:n mukaisena hyvityksenä maksettavaksi yhtä neljättäosaa vastaava osuus B:n ja C:n jakamattomista kuolinpesistä.

Vastaukset

D ja E, F, H, K, L ja M sekä O N:n holhoojana ovat myöntäneet kanteen oikeaksi. J on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta, koska hyvitysvaatimuksen ratkaiseminen kuului ensisijaisesti pesänjakajan toimivaltaan eikä siten ollut kysymys tuomioistuinasiasta. G ja I ovat kiistäneet kanteen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 4.3.1987

Kihlakunnanoikeus on todennut, että A oli vaatinut perintökaaren 8 luvun 5 §:n nojalla hyvitystä 7.10.1985 kuolleen C:n jäämistöstä sillä perusteella, että hän oli jatkuvasti avustanut perittävää tämän taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta. Tällaisen hyvityksen maksaminen oli ratkaistava perinnönjaon yhteydessä eikä perinnönjakoa kyseisessä pesässä ollut suoritettu. Kun näin ollen A:lla ei ollut oikeussuojan tarvetta, kihlakunnanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.

Vaasan hovioikeuden päätös 26.11.1987

Hovioikeus, jossa A oli hakenut muutosta, on lausunut, että kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitun hyvityksen suorittaminen pesän varoista kuului, pesän osakkaiden ollessa tästä eri mieltä, ensi sijassa pesänjakajan perinnönjaon yhteydessä ratkaistavaksi. A ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi ollut oikeudellista tarvetta saada asia ratkaistuksi ennen perinnönjakoa. Näillä ja kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.9.1989

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.